Kolmannen sukupolven kasvattajat

Aya Lundsten

Isoniityntie 10, 21600 Parainen
(+358) 50 5438928
geijes(at)gmail.com

Vehnäterrierit ovat aina olleet osa elämääni. Kun olin vuoden ikäinen, perheeseemme tuli “Cora” (C.I.B Geijes Wheaten Crecora). Se syntyi isoäitini Eva Coranderin kolmanteen vehnäterrieripentueeseen. Kun isoäitini kuoli vuonna 1980, en itse toiminut kasvattajana, mutta sain jo tuolloin olla mukana valitsemassa yhdistelmää ensimmäiselle, vuonna 1986 syntyneelle, vehnäterrieripentueellemme.

Vehnäterrierissä on mielestäni tärkeintä, että se on juuri oikeantyyppinen. Haluan kunnioittaa alkuperäistä irlantilaista vehnäterrieriä tekemällä jalostustyötä, joka edistää rodun säilymistä tulevaisuudessa. Valitsen toisiaan täydentäviä yksilöitä, jotka ovat kuitenkin keskenään samantyyppisiä. Samalla jatkan kennelin kantanartusta lähteviä linjoja. Tärkeimmät jalostuksessa käyttämieni koirien ominaisuudet ovat terveys ja tasapainoinen luonne. Jos samalla saadaan myös kauniita koiria, olen oikein tyytyväinen. Pienen rodun kohdalla on tärkeää myös varmistaa, ettei geenipooli käy liian kapeaksi.

Työni vuoksi pyrin ajoittamaan pentueiden teettämisen lomieni aikaan. Pojistani oli valtava apu, kun he vielä asuivat kotona. Nyt jo itse perheellisinä he voivat tarjota koirilleni turvalliset varakodit. Olen kiitollinen myös kaikille sijoitusskodeille, jotka ovat pitäneet pennuista hyvää huolta ja auttaneet minua. En olisi pystynyt kasvattamaan vehnäterrierinpentuja menestyksekkäästi ilman heidän apuaan. Koirien myötä olen vuosien varrella saanut myös ihania ystäviä.

Vuonna 2011 syntyi pentue, jossa osalla pennuista oli silmäongelmia. Otin yhteyttä Helsingin yliopistoon, jossa Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä löysi kyseisen pentueen avulla RBP4-geenissä virheen, joka aiheuttaa silmien vajaakehittyneisyyttä eli mikroftalmiaa. Se on vehnäterriereillä esiintyvä geneettinen sairaus. Tutkimusprojekti kesti 7 vuotta. Nykyään taudintestaus on mahdollista suorittaa missä päin maailmaa tahansa ja selvittää, kantaako terrieriyksilö tätä geenivirhettä.

Olen Paraisten koiraharrastajien yhdistyksen, Par-Hau ry:n, kunniajäsen ja olen saanut hopeamitalin Varsinais-Suomen kennelpiiriltä.

In memoria

Mia Lundsten

1960 – 2024

Ensimmäiset kontaktinsa kerrynterriereiden kanssa Mia sai jo 1960-luvun alkupuolella isoäitinsä luona Kauniaisissa. Geijes-kennelin kantanarttu, Dusty, oli ensimmäinen kerrynterrieri, johon Mia tutustui. Vuonna 1982 syntyi Mian ensimmäinen kerrypentue. Hän kasvatti sen yhdessä äitinsä Anita Lundstenin kanssa. Vielä 39 vuotta myöhemmin syntyi pentue, joka polveutuu tästä ensimmäisestä yhdistelmästä.

Mian tekemä jalostustyö oli hyvin pienimuotoista: 42 vuoden aikana syntyi vain 29 kerrynterrierin pentua. Kasvattajana Mia tunsi vastuuta rodun tulevaisuudesta. Jokainen yhdistelmä oli huolella suunniteltu, ja hänen mielestään jokaisen yhdistelmän tuli edistää rodun tulevaisuutta. Mia ei teettänyt pentueita vain myyntitarkoitukseen. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin Suomen Koirankasvattajat ry:n kasvattajapalkinto.

Mia kantoi myös vastuuta pentujen tulevasta elämästä. Hän halusi, että kerrynterrierillä olisi hyvä maine, että rotu pidettäisiin terveenä ja että kaikilla hänen kasvattamillaan pennuilla olisi hyvä koti. Hän uhrasi paljon vaivaa ja aikaa jokaiseen pentueeseen ja valitsi huolellisesti kodit pennuille. Mia vei pentuja Yhdysvaltoihin, Belgiaan, Tanskaan, Saksaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Mia teki aktiivista työtä rodun hyväksi lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Omien terriereidensä kanssa hän harrasti aktiivisesti. Tokoa ja agilityä treenattiin säännöllisesti. Hän antoi koirille myös mahdollisuuden treenata hoopersia, rally tokoa, hajutyötä (nosework) ja flyballia. Mikään ei tuntunut liian vaikealta hänen kerryilleen.

Mia oli myös erittäin taitava trimmaaja ja osasi tuoda esiin koiran parhaat puolet. Hänen koiransa menestyivät näyttelyissä, mutta samalla häntä suretti se, että monet mielsivät kerrynterrierin pelkästään näyttelykoiraksi.

Mian mielestä ihanteellinen kerrynterrieri on terve, hyvin käyttäytyvä, älykäs, aktiivinen ja tehty selviämään missä vain. Sen tulisi olla myös kaunis ja valpas, eli toisin sanoen täydellisesti rotumääritelmän mukainen.

Kun Mia menehtyi pitkän sairauden uuvuttamana 22. lokakuuta 2024, koiramaailma menetti suuren kasvattajan. Mian ansiosta Geijes-kennelin kerrynterrierien jalostuslinjat ovat ainutlaatuisia ja maailmanlaajuisesti tunnettuja. Kennel Geijes pyrkii jatkamaan Mian jalostustyötä parhaan kykynsä mukaan.